Kysymys:
Oliko Neuvostoliiton lasten yleensä kiitettävä Stalinia ruoasta, vaikka hän ei ollut läsnä?
coderworks
2017-11-30 00:07:11 UTC
view on stackexchange narkive permalink

Luin äskettäin erään suomalaisen sanomalehden artikkelin suomalaisten vainosta Neuvostoliitossa 1930-luvulla.

Artikkelin ( täällä suomeksi) mukaan suurin osa uhreina olivat joko Suomesta paenneet suomalaiset sosialistit, Amerikasta muuttaneet suomalaiset (parempien elintasojen toivossa) tai suomalaiset työttömät, jotka menivät Neuvostoliittoon työnhakuun.

Joten jotkut näistä ihmisistä olivat muuttaneet Neuvostoliittoon, koska he halusivat auttaa rakentamaan sosialistisen utopian. Kuitenkin aivan kuten monia muita maahanmuuttajia ja vähemmistöjä, suurinta osaa heistä vainottiin Neuvostoliiton hallituksen paranoian takia mahdollisista vakoojista ja pettureista.

Yksi artikkelin kirjoittajan haastattelemista henkilöistä oli Irma Wahlstén, joka oli nuori tyttö, kun NKVD erotti hänet äidistään ja sisarestaan ​​tammikuussa 1938. Hänen mainitsemansa kokemus oli se, että hänen opettajansa löi häntä päähän lautasella, koska hän oli kieltäytynyt kiittämästä Stalinia ruoasta.

Oletettavasti tämä ei ollut tilanne, jossa Stalin oli henkilökohtaisesti läsnä.

Haluaisin esittää seuraavan kysymyksen:

lapset Neuvostoliitossa odottivat yleensä kiittävän Stalinia ruoasta, vaikka hän ei ollut läsnä?

Heidän oli jopa kiitettävä häntä ruoan puuttuessa :-)
Kaksi vastused:
sds
2017-11-30 02:07:31 UTC
view on stackexchange narkive permalink

Kyllä, kunnes suurin piirtein 1950-luvun puoliväliin asti (tietysti Stalinin fyysinen läsnäolo huoneessa ei ollut merkitystä). Se ei ollut "vaadittu käyttäytymiskoodi" (vrt. Armo aterian jälkeen), ja se vaihteli paikan ajan / tilan / tilan mukaan (esim. Todennäköisemmin 1930-luvun lopulla, eliitin lastenhoito Moskovassa, vähemmän todennäköinen loppuvuodesta 1940- köyhä koulu Siperiassa). Kuitenkin, jos aikuinen (esim. Opettaja tai puolueen toimihenkilö) kehottaa sitä, kieltäytymisestä noudattamisesta olisi varmasti tuhoisia vaikutuksia lapseen hänen perheensä.

Lause "спасибо товарищу Сталину за наше счастливое детство" (kiitos toveri Stalinille onnellisesta lapsuudestamme) oli meemi, jonka jopa minä tiesin kasvamisen aikana. 1970-luvulla. Sitä ei sanottu silloin tosissaan, vaan enemmän historiallisena viitteenä.

Vaikka tämän väitteen on oltava totta, tämä viesti hyötyisi luotettavista lähteistä ja tosiasioista. Henkilökohtaisiin ja anekdoottisiin todisteisiin perustuvat vastaukset voivat tulla kieltojen, pitkien kiistojen ja puolueellisten äänestysten kohteeksi. Myös (anteeksi nokkimisesta) kysyttiin "kiitoksesta Stalinille ** ruoasta **" (Fin. * Ruuasta *), ei "onnellisesta lapsuudesta".
Tom Au
2017-11-30 23:27:16 UTC
view on stackexchange narkive permalink

Kyllä.

Stalin ei ollut vain suurin johtaja, hänet ennustettiin myös isähahmoksi, suureksi tarjoajaksi jne. Tämä teema läpäisi kouluja, orpokoteja jne. ., jossa lapsille opetettiin.

Yleisin lause oli "Kiitos toveri Stalinille onnellisesta lapsuudestamme", mutta ateriaaikana "ruoka" oli operatiivinen sana. Ylistys poissaolevalle Stalinille oli samanlainen kuin mitä uskonnolliset ihmiset voisivat sanoa "taivaalliselle Isällemme ...", ja ateriaaikana he sanoivat "armo".



ⓘ
Tämä Q & A käännettiin automaattisesti englanniksi.Alkuperäinen sisältö on saatavilla stackexchange-palvelussa, jota kiitämme cc by-sa 3.0-lisenssistä, jolla sitä jaetaan.
Loading...